ENLIGHTENED

Reflektointi elämäntavaksi

Reflection, heijastus, peilikuva, reflektio on yksi hienoimmista työkaluista, millä kukin meistä voi itseään, toimintaansa, ihmissuhteita ja elämäänsä peilata. Reflektio on enemmän kuin tapa toimia, se on elämäntapa. Se ei ole vain yksi työkalu muiden joukossa, vaan välttämätömyys jokaiselle itseään johtavalle. Reflektio ei tapahdu itsestään, vaan vaatii systemaattista harjoittelua niin, että siitä tulee luonteva osa kasvua ja kehitystä. 

Reflektion voima perustuu rehellisyyteen itseä kohtaan ja totuudelliseen tilanteen tarkasteluun. Sen sijaan, että vain paahdetaan mennä eteenpäin ja käyttöönotetaan uusia menetelmiä olemassa olevien päälle, kutsuu reflektio pysähtymään. Lisäksi reflektio on voimallisten kysymysten kysymistä. Se auttaa kohdistamaan katseen hetkeksi kolmeen suuntaan: menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaan. 

• MENNYT: Miten edellinen viikko tai ajanjakso meni? / Mitä käytökseni xx tilanteessa vaikutti? /  Miten hoidin yy asian tai projektin?
• NYKYHETKI: Mikä on tilanne nyt? Miltä minusta tuntuu nyt? Kun katson taakse, niin missä onnistuin ja missä olisin voinut toimia toisin?
• TULEVA: Mitä voin edellä tapahtuneesta oppia ja jatkossa toimia kenties toisin tai jalostaa opittua? Miten aion kehittää itseäni? 

Parhaimmillaan reflektiota tapahtuu usemmalla tasolla: 

• yksilötasolla jokainen tarkastelee itseään ja omaa toimintaansa
• organisaatioissa esim. tiimitasolla: tiimin jäsenet peilaavat omaa osuuttansa muihin tiimiläisiin ja suurempaan kokonaisuuteen. 

Reflektio on tilannekatsaus, joka auttaa ihmisiä ja organisaatioita pysymään tiedostavammin kartalla, sekä mahdollistaa tarvittavan suunnanmuutoksen ajoissa. Kun reflektio viedään organisaatioiihin, vahvistaa se psykologista turvallisuutta aivan uudelle tasolle. Samalla kunkin tiimiläisen itsetuntemus ja toistensa tuntemus lisääntyy. Avoin reflektio myös lujittaa luottamusta, joka näkyy sitoutumisena yhteisen tavoitteen puolesta.  Kun yksi puhuu reflektoiden omaa kehityskohdettaan, ajatuksiaan ja tuntemuksiaan siihen liittyen, muut kannattelevat tilaa. Läsnäolevina ja kuuntelevina luovat hyväksyvän ilmapiirin, jossa aito reflektio on mahdollista.   

Reflektion lähtökohta on keskeneräisyys, joka mahdollistaa kasvun ja kehityksen. Ihmisellä on erilaisia kehitysvaiheita ja ihmisenä kasvaminen on kerroksellista. Sama haaste tai teema voi tulla uudelleenkäsiteltäväksi vaikka kuinka monta kertaa ja jokaisella kerralla oppii aina jotain uutta. Spiraalimaisesti uusi kerros avautuu, kun edellinen on käsitelty. Ymmärrys lisääntyy kokemuksen myötä ja asiat avautuvat tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä ja oikealla ajallaan. 

Toiset ihmiset ovat peili, joka heijastaa omat haavoittuvuudet, heikkoudet ja kasvukohdat. Kun toinen ihminen herättää negatiivisia tunteita, kuten ärtymystä,on se merkki siitä, että jotain itsessä odottaa reflektointia. Tunteet, kun syntyvät aina meissä itsessämme. Mikä tuossa toisessa minua ärsyttää? Miksi hän nostattaa tällaisia tunteita? Mitä puolta itsessäni hän peilaa? Mitä mun tulisi itsessäni ymmärtää? Jne. Kysy hyviä kysymyksiä itseltäsi ja ole hetki hiljaa niiden kanssa, niin saat kyllä vastauksia. Sitten onkin vain päätettävä, miten niitä hyödyntää, jotta sama ei jatkossa toistu. 

Tiimissä reflektointi on myös sikäli arvokasta, että vaikka jokaisella on oma aihe, koskettaa se jollain lailla myös muita. Ehkä eri muodossa tai eri painotuksella, mutta joka tapauksessa. Olemme kollektiivin jäseniä ja siksi yhden ihmisen käsittelemä teema on yhteinen. Koska olemme energeettisesti yhteydessä toinen toisiimme, on täysin mahdollista, että kun joku uskaltaa ottaa oman haavansa käsiteltäväksi, niin moni muu myös tiimipalaverin ulkopuolella hyötyy siitä. 

Kasvu kuuluu kaikille ja reflektio on loistava apu sen mahdollistamiseksi. Suosittelen sitä lämpimästi ja kannustan kokeilemaan!