ENLIGHTENED

Miten minusta tuli SE:läinen by Annika Vilkki

Istun tätä kirjoittaessani Porissa, urheilulukiota käyvän poikani yksiön sohvalla – pojan joukkueen kesätreenit pitävät meidät täällä juhannukseen saakka. Koira makaa jaloissani, etätyöläisen onnea. Kotiin Kyminlinnaan, Kotkaan on jo vähän ikävä. Siellä odottavat mies ja tytär.

Pohdin polveilevaa polkuani SE:läiseksi. Hymyilyttää – tulee mieleen lasteni kirja, jossa seikkailupupu Neponen toteaa polkua valitessaan mutkamatkan olevan aina hauskemman ja mielenkiintoisemman. Näin voin tänään, tässä ja nyt todeta myös omalta osaltani, vaikka polku on toisinaan vienyt vaativiin ja kivuliaisiinkin opin paikkoihin sekä rohkeiden valintojen äärelle.

Olen viihtynyt muutoksessa. Koen, että uuden edessä pysyn nöyränä, uteliaana ja ihmettelevänä, mikä edesauttaa jatkuvaa oppimista ja kasvua. Kun valmiita vastauksia ei ole, niitä saa lähteä itsekseen ja porukassa pohtimaan. Intuition ja järjen vuoropuhelussa on jotain taianomaista!

Ei siis ihme, että strategiasuunnitteluun, budjetointiin ja tilastotieteisiin erikoistunut laskentaekonomi ”tassuttelikin” laskentasuunnittelijan ja controllerin tehtävistä myynnin, markkinoinnin, viestinnän ja asiakaspalvelun esimies- ja johtotehtäviin. Numeroilla johtaminen on äärimmäisen tärkeää ja sitä kautta hahmottaa hyvin kokonaisuuksia sekä syy-seuraus -suhteita. Kutsumukseni vei kuitenkin sen toiminnan pariin, josta numeroillakin kerrottiin. Minua kiinnosti eniten asiakas.

Oivalsin, miten tärkeää on hahmottaa asiakkaan tarpeet ja kyetä yhdessä arjessa toimimaan siten, että ne ylitetään. Strategian ja arvojen mukaisesta brändistä ja asiakaslupauksesta sekä niiden mukaisesta toiminnasta arjessa tuli minulle aidosti tärkeitä. Havaitsemani ristiriidat dokumentoidun ja huolella jalkautetun strategian, brändin, asiakaslupauksen ja arvojen sekä arjessa konkreettisesti näkyvän käyttäytymisen välillä saivat minut kuitenkin usein ymmälleni. Minulla oli kysymyksiä enemmän kuin vastauksia!

Organisaatiokulttuuri se siinä söi strategiaa aamupalakseen. Minä hain vastauksia viestinnän ja vuorovaikutustaitojen kehittämisestä, valmentavasta johtamisesta, oman johtajaprofiilin ja -tyylin ymmärtämisestä sekä osaamisen kehittämisestä yksin ja yhdessä kollegojen kanssa. Kaikesta on ollut hyötyä, sillä ne herättivät pohtimaan ihmisten käyttäytymistä arjessa – omaani, johtamani tiimin/tiimien, ylimmän johdon, asiakkaiden ja kumppanien sekä omistajien. Miten toimimme, miten viestimme, miten kohtaamme ja olemme läsnä? Ja miten minä johtajana ja esimiehenä toimin, viestin, kohtaan ja olen läsnä?

Alkoi syvällinen matka ihmisyyteen ja sen ymmärtämiseen, mikä minua ja muita ihmisiä ohjaa. Opiskelu johdon ja esimiestyön työnohjaajaksi johti edelleen Ihminen tavattavissa -terapeuttiopiskeluiden ääreen. Tätä kirjoittaessa menossa on neljäs eli viimeinen vuosi. Prosessi on ollut vavahduttava, sillä olen tehnyt matkaa niin järjen, tunteen ja kuin kehon kautta. Ajoittain olen reissussa rähjääntynyt.

Myös nykyisen esimieheni TkT Jani Romanin vuoden kestänyt Mindfullness Systemic Coach -koulutus avarsi ymmärrystäni ihmisestä toisaalta omien sisäistettyjen, jopa ylisukupolvisten, ihmissuhteidensa muokkaamana ”systeeminä” ja toisaalta ”laumaeläimenä” jatkuvassa vuorovaikutuksessa osana erilaisia muuttuvia systeemeitä. Systeeminen konstellaatio menetelmänä toi esiin kokonaan uusia näkökulmia, kun näkymättömissä olleet suhteet ja dynamiikat paljastuivat.

On mullistavaa, miten systeeminen ymmärrys yhdistettynä syvään ihmisyyden tuntemukseen sekä erilaisiin kokemuksellisiin menetelmiin, mm. systeemiseen konstellaatioon, luovat uutta ymmärrystä yksilön ja organisaation todellisesta potentiaalista arvostavasti ja turvallisesti. Kun näkymättömät suhteet ja dynamiikat tulevat esiin, niitä pystytään tarkastelemaan ja johtamaan yhdessä. Kulttuuri rakentuu arjessa ihmisten välisissä suhteissa ja kohtaamisissa joka päivä. Ja siitä viimekädessä riippuu, menestyykö organisaatio.