ENLIGHTENED

Mikä minua tai sinua estää muuttumasta, lähtemästä lentoon?

Minua jännittää erikoisella tavalla, kun pidän kädessäni juuri painosta tullutta kirjaa. Kirjan nimi on Lentoon – Muutokseen suostumisen voima. Jännitykselle ja ihmetykselle on hyvä syy, olen yksi kirjoittajista ja kirjassa avaan itseäni ja tuntemuksiani hiukan pintaa syvemmältä. Siksi kai mahan pohjalla kääntää sekä jalat tuntuvat heikoilta. Omaa polkuani tallattuani tähän pisteeseen ajattelen kuitenkin, että meillä ihmisillä on paljon asioita, joista kannattaisi mieluummin puhua kuin vaieta. Olemme oppineet olemaan puhumatta osasta tuntemuksiamme ja ajatuksiamme, mutta tarvetta sille ei ehkä enää olekaan! Nämä asiat toistuvat niin laajasti meillä kaikilla ihmisillä, kaikessa tekemisessämme, kotona ja töissä. No, koko kirja on sellaista, kääntömuokkausta paljonkin pinnan alta. Kaikki kirjoittajat ovat kollegoitani, Ihminen tavattavissa -terapeutteja ja kirjan jokaisen osion alkuun on oman osuutensa kirjoittanut Tommy Hellsten.

Ikäviä tunteita voi paeta esimerkiksi työntekoon, kuten meillä kotona tehtiin. Kenties työ on juuri tästä syystä nostettu suomalaisen sisuluonteen kunniatekijäksi. Voisimmekohan jo pian myöntää, ettei suomalainen ole sen innokkaampi uupumaan työkuormansa alle kuin kukaan muukaan? Yltiömäinen työnteko vain on muodostunut suomalaisille kelvolliseksi sekä yleisesti hyväksytyksi, jopa kunnioitetuksi, keinoksi paeta sisäistä pahaa oloa.” Näin kirjoittaa omassa osuudessaan ystäväni ja kollegani Ville Varjoranta. Tämä sanoitus on mielestäni aivan huikea ja onkin lempikohtani Villen kirjoittamassa tekstissä, tässä sanotaan lyhyesti jotain todella oleellista meille monelle. Noita lauseita kannattaa pysähtyä lukemaan toisenkin kerran.

Miksi sitten pitäisi muuttua? Vai tarvitseeko? Koetko sinä itse, että sinun tarvitsisi? Jos et koe, niin älä ihmeessä muutu, ainakaan toisten mielipiteiden vuoksi! Oikea muutos lähtee alkuun merkityksen kokemisesta. Meinasin kirjoittaa, että ymmärtämisestä, mutta kokeminen kuvaa todellisen muutoksen voimaa paremmin. Muutoksen sanotaan usein olevan hidasta. Näinhän se ei todellisuudessa ole. Väitän, että muutos meissä tapahtuu välittömästi, heti, kun koemme sen merkityksen.

Kokemusteni perusteella uskallan sanoa, että yritysmaailmassa kiire ja paljon tekeminen toimii erittäin monelle meistä merkityksen mittarina. Tehdään pitkiä päiviä ja täysiä viikkoja, sitten kuitenkin tekemisen laatu kärsii – huomaamattamme. Kuinka paljon tärkeämpää todellisuudessa olisikaan aikaansaadut asiat kuin käytetty aika ja energia. Mutta niin helposti ainakin minä putoan tilaan, jossa ajattelen, että jos en tee paljon tai paljon näköisesti, niin jokuhan voi vaikka ajatella, että en anna kaikkeani tai tarpeeksi. Samalla niin helposti sivuutan riittävän ja oikeanlaisen unen ja ravinnon merkityksen – minulla ei muka ole aikaa voida hyvin! Niin monen johtajan kohdalla toteutuu sama kuin Oskari Saaren teoksessa Aki Hintsa – Voittamisen anatomia kuvattu Akin tapaus. Intohimolla ja erinomaisella ammattitaidolla autetaan, tuetaan ja muistutetaan muita kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksestä hyviin tuloksiin ja menestykseen. Samaan aikaan kuin huomaamatta voi jäädä taka-alalle asian merkitys itsensä kohdalla.

Näistä seuraa tai paremminkin tällaista tilannetta pitää yllä oma arvottomuuden kokemus. Riitänkö minä? Miten ja kenelle? Tätä minäkin olen kokenut johtajana ja sen seurauksena paljon miettinyt ja tästä kirjoitan kädessä pitämässäni teoksessa otsikolla, Kun mikään ei riitä. Koemme usein uskomattoman määrän paineita eri suunnista. Kuvaan niiden määrää kirjoituksessani näin: ”Olin tottunut tavoittelemaan riittämistä omilla voimillani niin monella saralla. Ihmisenä, että täyttäisin paikkani tässä maailmassa, Miehenä, että osaisin olla riittävän vahva ja turvallinen. Töissä, että liiketoiminta kukoistaisi ansiostani. Esimiehenä, että alaiseni tuntisivat tukeni ja kehitys jatkuisi. Alaisena, että täyttäisin saamani tavoitteet. Naapurina, että sopu säilyisi. Puolisona, että vaimo hehkuisi elämää ja jaksaisi yhteistä arkea. Vanhempana, että lapset tuntisivat turvaa ja rakkautta ja heidän tulevaisuutensa olisi aurinkoinen. Lapsena, että vanhempani voisivat olla minusta ylpeitä. Veljenä, että täyttäisin paikkani sisarustenikin silmissä. Siis aivan jokaisessa roolissa, että jaksaisin vielä edes hetken, etten tukehtuisi, kuristuisi, kaatuisi paineideni alle. Omien, itse luotujen paineiden, jotka lopulta saivat minut täysin vakuuttuneeksi, etten ole yhtään mitään.”

Elämän hienous on mielestäni siinä, että se on jatkuvaa uudistumista eli jatkuvaa muutosta. Siksi kai elämää kuvauksellisesti virtaukseksi kutsutaankin. Jos tämä aihepiiri kiinnostaa, niin etsi toki vaikka tämä kirja käsiisi!

Experiencing Systems Enlightenment

Kokeile: Aloita tehokkaalla workshopilla systeemisen ymmärryksen ytimeen