Tarina systeemisen ymmärryksen pioneereista

Vuonna 1995 olin vastavalmistunut 25-vuotias diplomi-insinööri, ja minulle sanottiin sanat, jotka saivat minut hiljenemään – ja josta lähti liikkeelle matka, josta Systems Enlightenment Oy on syntynyt.

Vastasin tuolloin Imatran Voima Oy:n (IVO) laadun ja toiminnan kehittämisestä, toimin johtoryhmän sihteerinä ja isännöin kahdesti vuodessa koko henkilöstön tilaisuuksia, joissa esiteltiin sähkömarkkinoiden tilannetta ja toiminnan kehittämisen projekteja.

Yhden tällaisen tilaisuuden jälkeen eräs ivolainen totesi, että ”ei täällä mikään ole muuttunut”.

Tuo kommentti hämmensi, sillä viimeisen kolmen vuoden aikana olimme tehneet paljon: prosessien kehittämisiä, benchmarkauksia, vuosittainen itsearviointi Euroopan laatupalkintokriteerien mukaan, johon osallistui koko henkilöstö ja joka huipentui kaksipäiväiseen ylimmän johdon seminaariin, ja jokaisen ryhmän toteuttamat laatuprojektit. Ja vielä lisäksi kahdesti vuodessa henkilöstötilaisuudet ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvä sisäinen lehti. Tämä verrattuna siihen, mitä Imatran Voimassa oli tapahtunut edellisinä vuosikymmeninä – Miten siis joku voi väittää, ettei mikään ole muuttunut?

Kysymys jäi vaivaamaan. Mitä sitten on todellinen muutos, jos tämä ei sitä ole?

Ja tuosta kysymyksestä syntyi oivallus ja hypoteesi: todellinen muutos onkin sitä, että ihmisten väliset suhteet muuttuvat. Jos ne muuttuvat, niin ei välttämättä tarvitse tehdä organisaatiomuutoksia, ei prosessien kehittämisiä – ja silti ihmiset sanoisivat, että täällä on jokin oikeasti muuttunut.

Todellinen muutos on sitä, että ihmiset suhtautuvat uudella tavalla toisiinsa, työhönsä, asiakkaisiin.

Tämä oivallus sai minut jatko-opiskelemaan työpsykologiaa ja aloittamaan väitöskirjatyön dialogista ajatuksena, että dialogi voisi olla keino synnyttää uutta ymmärrystä, jonka seurauksena ihmisten väliset suhteet kehittyisivät – ja kokonaisuuden hahmottaminen kehittyisi sekä luovuus vapautuisi.

Perehdyin väitöskirjatutkimuksen ohella moniin dialogi- ja vuorovaikutusmenetelmiin. Tutkimuksen edistyessä huomasin, että yksilön vuorovaikutustaidot eivät pelkästään riittäneet synnyttämään yhteisössä aitoa dialogia. Yhteisöissä näytti vaikuttavan näkymättömiä normeja, jotka saattoivat määrittää enemmän keskustelun tasoa kuin yksilöiden vuorovaikutustaidot. Näitä normeja kutsutaan organisaatiokulttuuriksi.

Aloitin intensiivisen psykodraaman tekemisen vuonna 1994 ja sieltä tulevat oivallukset ihmisten välisistä suhteista ja niiden merkityksistä antoivat tukea tälle tutkimukselle. Kokemuksellinen toiminnallinen terapiatyöskentely auttoivat hahmottamaan ilmiöitä, joita tapahtui yksilöissä ja yhteisöissä. Samoin mindfulnessiin perehtyminen ja sitä kautta syvenevä ymmärrys ihmismielen toiminnasta tukivat tutkimustyötä.

Vuonna 2000 aloitin seitsemänvuotisen psykodraamaohjaajakoulutuksen eli terapeuttikoulutuksen. Ja vuonna 2002 hän toin Suomeen saksalaisen psykoterapeutin, joka alkoi opettaa uutta terapiamuotoa, perhekonstellaatiota. Aloin intensiivisesti opiskella menetelmää ja muutaman vuoden päästä ohjata siihen perustuvia ryhmiä.

Perhekonstellaatiossa tehdään näkyväksi dynamiikoita, joita ihmiset kantavat suhteissa perheenjäseniinsä. Menetelmä auttaa tunnistamaan jopa ylisukupolvisia taakkasiirtymiä.

Väitöskirjani dialogista organisaatiokulttuurin kehittämisen menetelmänä valmistui vuonna 2005. Samaan aikaan aloin tukea yhteisen organisaatiokulttuurin rakentamista suurissa suomalaisissa fuusioissa, kuten OP-Pohjola ja HOK-Elanto, ja myös useissa kasvuyrityksissä. Näissä hankkeissa aloin hyödyntää perhekonstellaatiosta tulleita oivalluksia yhteisöjen sisäisistä dynamiikoista. Nämä oivallukset tukivat merkittävästi hankkeiden onnistumisia.

Vuonna 2009 aloitin systeemisen konstellaation tutkimushankkeen Työsuojelurahaston tukemissa kehityshankkeissa. Tutkin miten alun perin terapiamuotoa voidaan käyttää organisaatioiden kehittämisessä. Olen käyttänyt menetelmää ainakin 18 organisaatiocasessa, ensimmäisessä vaiheessa tutkien miten luotettavasti menetelmä tekee näkyväksi organisaatiossa olevia näkymättömiä dynamiikoita, ja sen jälkeen millaisiin kysymyksiin menetelmä soveltuu. Viimeisimpänä johtamisen kehittämiseen liittyvät kysymykset.

Kykenemme nyt tekemään näkymättömän näkyväksi. Pääsemään oireista ongelmien juurisyihin. Uskomme, että tekemämme työ on ainutlaatuista ja merkittävää. Että se tulee muuttamaan johtamisen ja organisaatioiden mahdollisuudet onnistua.

Kokemuksemme tuhansista konstellaatiosta ja kliinisestä terapiatyöstä yhdistyvät organisaatioiden kehittämisen tutkimuksiin ja käytännön työhön.”

Systems Enlightenment Oy aloitti toimintansa 1.1.2020.

”Syksyllä 2019 sain merkittäviä oivalluksia, jotka johtivat muutaman verkkokurssin syntyyn. Mutta nuo oivallukset saivat myös itämään ajatuksen, että kun olen tehnyt yksin organisaatioiden kehittämistä pitkään, niin nyt taitaa olla aika tehdä sitä yhdessä muiden kanssa.

Tunsin, miten paljon systeemisellä ymmärryksellä on annettavaa – suorastaan mullistavaa uutta näkökulmaa kehitystyöhön.

Niinpä kesäkuussa 2019 laitoin sähköpostiviestin, jossa kerroin mitä olen rakentamassa.

Sain yli 50 hakemusta, joista valitsin 11 haastatteluihin. Ja lopulta valikoitui kolme: Annika Vilkki, Teemu Tuuli ja Päivi Hietanen.

Miksi valitsin juuri heidät?

Heillä kaikilla on merkittävä kokemus yritysjohtamisesta. Mutta sen lisäksi jokainen heistä on tunnistanut, että elämässä tärkeintä ei ole jonkin pakonomainen puskeminen, vaan toimia syvemmästä ymmärryksestä käsin. Jokainen heistä on käynyt oman prosessinsa.

Yhteinen sävel löytyi nopeasti sen jälkeen, kun tapasimme ensimmäistä kertaa kaikki yhdessä marraskuussa 2019.

Syvä kokemus yritysjohtamisesta, coachaamisesta ja jopa terapiatyöstä – tuntui uskomattomalta, että löysimme toinen toisemme.

Tässä me nyt olemme – ja paljon olemme jo saaneet aikaiseksi tämän kevään aikana.

Dr. Jani Roman

CEO, Systems Enlightenment Oy:n perustaja ja systeemisen konstellaation pioneeri Suomessa